Jos jollaki on tapa vetää herneet helposti nenään tai kukkahattu puristaa päätä, älkää vaivautuko lukemaan pidemmälle ja poistukaa, kiitos. Muussa tapauksessa jatkakaa toki lukemista. :)
Elikkä se, että miten hemmetin helposti kuvitellaan että tää sairaus on kaikilla samanlainen. Arvatkaas mitä, EI ole. Se nyt vaan harmillisen usein menee niin, että:
A) Sä kerrot jollekkin että sulla on Ms
B) Tämä tyyppi tuntee jonku jolla on Ms
C) Ja sitte alkaa se prkleen "Joo mä tiedän miltä susta tuntuu, mun tutulla on se, etkö sä oo liian nuori sairastamaan sitä, voi ei, kuoleeko siihen" yms jauhanta.
D) Ja sitte tulee se paskavaihe, TE alatte luennoimaan sairastajalle miten tiedätte hyvin millanen sairaus se on. (älkää tehkö tätä)
E) Tai sitte alkaa se kaikista kamalin... Pään paijaus ja kamala voivottelu, oikeen kunnon sääliminen.
Älkää kiltit tehkö tota! Tiedän ettette tarkota pahaa tai mitään sellasta mutta älkää pliis pliis pliis alottako tota lässytystä! En sano tätä pahalla, en missää nimessä mutta ajatelkaa nyt oikeasti. Jos te tunnette jo jonku jolla on Ms, se ei tarkota että molemmilla se olis samanlainen. Ei, vaan Ms on jokaisella yksilöllinen! Nih. On toki olemassa laaja kirjo oireita, joita monella Ms-tautia sairastavalla on, mutta silti, niidenkin oireiden voimakkuus vaihtelee jokaisella. Esimerkiksi, jos vaikka mulla ny olis voimakasta kipua jaloissa, ja samoin toisella sairastajalla, meillä molemmilla se kipu on erilaista. Pistävää, viiltävää, puristavaa, polttavaa yms. Ja sitte, älkää koskaan, ikinä, milloinkaan alkako paijata sairastavam päätä ja surkuttelemaan sen "kamalaa kohtaloa". Luuletteko että se helpottaa?
Ja miettikää nyt... Jos te sanotte tietävänne miltä tää tuntuu, niin kertokaas? MIelenkiinnolla kuulisin mitä vastaatte. Enkös mä oo liian nuori? Ai, no kertokaa ihmeessä minkä ikänen mun pitäis olla?
Kuoleeko tähän? No mitäs luulet... Ei. Tai joo, kuolema kun on elämän ikävä sivuvaikutus. Mutta ei, tähän ei kuole, porkkanaanki tukehtuminen on todennäkösempää. Ja se lässytys siitä miten muka tiedätte millanen sairaus tää on... Luoja, ette te tiedä. Vain ja ainoastaan Ms-tautia sairastava tietää mitä tää on, ja senki vain omalta osaltaan. En mäkää tiedä miltä toisesta sairastavasta tuntuu.
Mä pyydän, rakkaat ihmiset, miettikää kahdesti mitä sanotte. On totta että tollaset lässynläät on jokasen eka reaktio, mutta miettikää silti kahdesti ennenku avaatte suunne. Älkääkä oikeasti kiltit surkutelko. Ei tämä sillä kuulkaa ainakaa yhtään helpota. Mä oon jo sinut sairauteni kanssa, ja mä näen punasta aina ku joku alkaa surkuttelemaan ja säälimään. Tekis aina mieli sanoa että tunge se sääli perseesees ja painu vuorille. Sitäpaitsi mulle ainaki tulee TODELLA kiusallinen olo kun kohtaan mun kohtaloni säälijän.
Hus, olihan taas tekstiä, mutta niin totta kaikki. Ja älkää oikeasti ottako tästä itteenne, tai jos otatte niin voi voi, mut muistakaa, herneet kuuluu purkkiin, ei nenään. Ja edelleen nää on vain ja ainoastaan mun mielipiteitä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti