Mä ihan oikeasti oon ihan hermona... Entäs jos neurologi päättää että oon tarpeksi hyväs kunnos työelämään? Sit se kyllä mokaa... En todellakaa oo työkykyinen. Siis olishan mulla halua mennä töihin, paljonkin, mutta tiedän itsekki sen tosiasian että KUKAAN ei ota mua töihin. Miettikääs, millanen työntekijä olisin, kun ravaan puolen tunnin välein vessassa, joudun istumaan jatkuvasti ku jalat väsyy, en jaksa tehdä annettuja työtehtäviä, en osaa enää tehdä itsenäisesti tehtäviä, jotka vaatii hyvää muistia, ja jo parissa tunnissa oon ihan valmista kauraa nukkumaan. Ai että, oikeen työnantajan unelma. No ei ole, ei todellakaan. Onneksi se sairaalan sosiaalityöntekijä oli mukava ja osas hommansa, sain kotiin mukaan harjoituksena täytettävän vammastukihakemuksen, ja se sossu sanoi suoraa että hae vammaistukea ja myös eläkkeensaajan hoitotukea, koska eläke on mun kohdalla hyvin mahdollinen.
Että tällänen päivä tänään, nyt oon ihan jumissa, nukuksissa ja muutenki aivot lyö tyhjää, joten taidanpa oikaista soffalle ja pysyä siinä niin kauan että on aika siirtyä sänkyyn. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti