Hiisi vie, jännittää! Huomenna olis se aika neurologille kuuntelemaan tykytestauksien yhteenveto. En tajua miks jännittää näin lujaa, saan varmana migreenin vielä tästä hyvästä viimeistään sit ku jännitys laukeaa. Kai mä alitajuisesti pelkään että mut pakotetaan työelämään täyspäiväseksi tai jotain. Ja mä tiedän että niin ei käy, mut silti... Mutta jokatapauksessa oon ihan kypsä tähän työttömänä työnhakijana olemiseen. Mua on pompoteltu vuodesta 2012 niinku jotain kumipalloa byrokratian hampaissa enkä oo tähän mennessä saanu MITÄÄN muuta etuutta ku työttömyyspäivärahaa. Jihuu, kituuta ny sit sillä tuella kuukausi. Työkkärituki ku ei oo mitenkää hurrattavan iso. Muta huomenna todennäköisesti alkaa lappujem täyttely, vammaisetuutta ainaki pitäis hakea... No, onneksi en joudu yksin täyttämään sitä paperiläjää, mun oma psykologi lupas auttaa, se kun on myös sosiaalityöntekijä. Ja jos se auttaa mua, oon varma että hakemuksen täyttö onnistuu hyvin. :) Enpä ainakaa onnistu mokaamaan ja kaunistelemaan tilannettani :D Oon meinaan melkosen hyvä siinä... En oikein oo osannu kertoa todellista tilannettani, kaunistelen aina vähän, koska en halua kertoa kuinka huonosti kaikki on, koska mun mielestä se tuntuu valittamiselta :D Mutta onneksi tuli tykytestauksien aikana opittua että kyllä, saan avata suuni ja kertoa asiat sellasina kuin ne on, enää en halua piilotella totuutta voinnistani.
Nyt koitan rentoutua ja saada nukuttua jännitykseltäni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti