perjantai 25. syyskuuta 2015

Ei nukuta :P

Ei nukuta, ainaka vielä. Jalkoja alkoi nykiä ja nyppiä ikävästi, ihan ku joku tökkis kuumalla metallitikulla hermoihin. No, näitä tulee ja menee, ei paljon jaksa haitata nyt, ku takana on tosi mukava päivä. :D Lähdettiin miehen kans mun vanhempien työnä käymään, käytiin samalla mun isovanhempienki työnä. Vanhempien työnä on aina kiva käydä, ja tänään paikalla oli myös mun siskontyttöni, sellanen 2v oikein iloonen tyttö. Se on kyllä oikea piristysruiske, en tajua miten joku voi olla niin hyvällä tuulella ja hymyileväänen koko ajan :D Vaikka neiti oli kovas yskäs ja muutenki kipeä, niin virtaa piisas ku pienes kyläs. Taas sai tämä täti leikkiä sydämensä kyllyydestä :D Ja kyllä vaan meinaa silmät kostua kun tyttö on oppinu sanomaan mun nimen ja kutsuu mua tädiksi. Ja voi että kuulkaa, kun kotiin lähdettiin niin tyttö juoksi syliin ja muiskautti tädille kunnon pusun! :D Kyllä on tämä täti yhtä hymyä varmaan koko seuraavan viikon.

Ja muutenki, nautin tosi paljon vanhempien työnä käymisestä, varsinkin äidin kanssa juttelusta ja touhuamisesta. Ja oon äidin puolesta todella iloinen, kun se on vihdoin löytäny hyvän työpaikan. :) Kaks raskasta työsuhdetta äidillä on takana, ja ne väsytti äidin henkisestikki ihan äärirajoille asti, joten täytyy sanoa että oon ollu tosi huolissani. Mutta nyt äiti on kuin eri ihminen, iloinen, pirteä, ja nauttii oikeasti työstään. :) Tosi kiva nähdä äiti noin onnellisena. 

Tää päivä on kyllä ollut ihan mahtava, kyllä tuos touhutes pääsee mäsäkin unohtumaan edes hetkeksi, ja hyvä niin. Muutenkin kiva rentoutua ennen ensviikolla alkavaa tykykartoitusta. Sitte ravataanki useempana päivänä sairaalassa. Vähä jännittää että miten sujuu, varsinki fyssarin aika hirvittää, kun testataan fyysistä suorituskykyä... Taitaapa mennä ainaki fyssarin testit penkin alle :D Ja ton kartoituksen lisäksi ens kuulla on vielä neurologin ja urologin ajat, eli aikamoista ravaamista koti-sairaala välillä. Onneksi sairaalaan ei silti oo pitkä matka.

Jaa-a, alkaahan se väsyki tulla pikkuhiljaa :D Ei siinä, on kello jo 15 vaille 1 yöllä, että saaki jo nukuttaa. Kunhan nuo jalat tosta vähä raauhoottuis niin vois mennä maate.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti