Äidilleni

Jep, siis tämän kirjotuksen omistan täysin Äidilleni. En meinannu enää tänään tätä kirjottaa, ettei tulisi kahta tekstiä samalle päivälle, mutta en voinu odottaa huomiseen. Tää on mulle itelleni tärkeää. Millainen on Äiti? No oma äiti on aina aivan huippu ja paras, rakas ihminen mulle koko mun elämäni ajan. Muistan vieläkin kun muksuna leikittiin, Sä äiti jaksoit touhuta meidän kanssa, möyriä lattioilla ja sulla oli aina aikaa meille muksuille. Sulle saattoi aina tulla kertomaan ne suurimmat salaisuudet ja sä et koskaan niitä eteenpäin kertonu.

Mutta sitte mä olinki jo amiksen kynnyksellä ja olin muuttunu aivan kuin joksiki toiseksi ihmiseksi. Olin masentunu ja tosi ilkeä tytär, olin hirviö. Haukuin sua, huusin, enkä yhtää osannu käyttäytyä, olin ihan mielettömän ilkeä. En tajua mikä mun oikein oli... En halunnu olla ilkeä, mutta kun en vaan saanu mitää muuta ku kiukkua ja ilkeilyä ulos suustani. Mä muistan vieläkin ne kaikki kauheat sanat mitä päästin suustani. Olin pahasti masentunu tuolloin, mutta ei se silti oikeuta olemaan hirviö. Muutin sitte amiksen asuntolaan. Tuo kaikki on varmasti sattunu suhun ihan helvetin paljon. Olin varma että et enää haluaisi ees kuulla musta. Pelkäsin ihan tosissani että välit suhun hajoais lopullisesti. Herranjestas mä kadun tuota aikaa, ja oon kaikesta tosta tosi pahoillani. Olin oikeasti jo paha. Masennuksen takia mulla ei oikein oo muistikuvia parin vuoden ajalta, eli 15 ja 17 ikävuosien ajalta. En muista oikeastaan mitään muuta ku oman ilkeän itseni, muistan kaiken sen ilkeilyn ja pahat sanat. En tiedä miksi, mutta kaikki muu on hämärän peitossa. Ihan ku kaikkien muiden muistojen eteen olis vedetty sumua. En tiedä milloin, mutta jossain välissä aloin saada itseäni ulos siitä sumusta, ja siitä oon enemmän ku kiitollinen, koska siitä sumusta en olis päässy eroon ilman sun apua. Halusit auttaa mua kaikesta menneestä huolimatta.

Mitäs nykyään? Oon täysin eri ihminen kuin menneisyydessä. Rakastan elämää mäsästä huolimatta, oon iloinen, ja löydään kaikista kurjista asioista aina jotain hyvää. Oon täydellinen vastakohta menneisyyden minälleni. En enää halua mennyttä itseäni takaisin. Välit äitiin on paremmat kuin koskaan ennen. Ja saan sulta valtavasti tukea. Oon niin onnellinen että kaikki mennyt on mennyttä ja välit on nykyään mahtavat. Me nähdään usein, ja tykkään siitä tosi kovasti. Ja se miten sä aina näet ja tiedät milloin tarvitsen apua, esimerkiksi niikuin menneenä torstaina maidon kaatamiseen. Mistä sä voit nähdä milloin tarvitsisin apua? Yritän aina tehdä kaiken itse niinku mitää ongelmaa ei olisi, en oikein osaa pyytää apua, mutta silti, aina sä huomaat mun avuntarpeen. Onko sulla joku tutka päässäs? :D Me pidetään paljon yhteyttä, oikeastaan päivittäin, vaikka ei olis ees tärkeetä asiaa. Meille kaikki asiat on tärkeitä, niinkuin esimerkiksi mun lähettämä kuva Sakurasta, tai sun lähettämä kuva teidän pihassa olevasta oravasta. Ne on tärkeitä asioista sulle ja mulle. :) Tällästä sanottavaa mulla oli nyt.

Kiitos siis ÄITI! Kiitos siitä että oot olemassa, kiitos että sulle saa kertoa ilot ja surut, kiitos ihan kaikesta! Rakastan sua todella paljon! <3