Odottelua...

Odottelen jännityksellä kelan päätöksiä :D Vein kaikki hakemukset ja mulle todettiin että vammastukihakemuksissa on kuulemma parinkin kuukauden jonot... Noja, ainaki se on nyt käsittelyssä. Tänään tuli taas kelasta postia, kuntoutusmääräys on menny kelaan ja nyt tarvii vaan täyttää vähän lisää hakemuksia :D Maskuun olis haettava, ja odotan kyllä innolla kuntoutusta. Kunhan kela vaan ei sit päättäis että en kuntoutukseen pääse. Jos ne sen tekee niin mähän en luovuta. Neurologi kuitenkin suositteli menemään kuntoutukseen, tai enemmänki se oli määräys :D Tiedän että se olis mulle just hyvä juttu.

Isänpäivälounaastakin selvisin pyörätuolin kanssa :D Vähän aluksi jännitti mennä sellaseen paikkaan ku sielä kuitenkin saattoi olla tuttuja. En toki tuttuja nähny mutta eipä ihme, keskityin syömiseen ja perheen kanssa olemiseen. Ja tulin kyllä niin hyvälle mielelle eilen ettei oo tosikaan :D Siis mä tein iskälle kortin itse, yllätys yllätys tykkään askarrella, ja siihen kohttiin laitoin yhden vanhan valokuvan. Se valo kuva on mulle todella rakas, se on joltaki lapsuusajan reissulta, jossa minä istun pikkutyttönä korkean kiven päällä ja iskä on vieressä, molemmat hymyilee. Se kuva on aina ollu mulle rakas, jo senki takia että se on niitä harvoja kuvia musta ja iskästä, mutta ennenkaikkea se on rakas siksi kun siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Syy miksi tulin niin hyväle mielelle eilen on se, että iskä lähetti mulle vielä illemmalla tekstarin jossa se kiitti kortista, kertoi lueskelleensa ja katsoneensa sitä useemman kerran ja tylläävänsä siitä kovasti kosska se tuo hyviä muistoja mieleen. :) Mulle tuli NIIN hyvä mieli! Ja muutenkin eilinen oli ihana päivä, sain paljon apua pyörätuolin kans liikkumiseen, ja voi että äiti on oikee velho! Sillä on älyttömän paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä tuolin kans liikkumiseen! Se sai vaikeeltaki tuntuvan asian tehtyä nin helposti ja liikutteli tuoli ku vettä vaan :D Ihanaa kun saan apua. Ja samoin mun mies, Juha, on tosi taitava auttamaan :) Ja jännää on se että se tykkää auttaa mua. On tosi kivaa kun ympärillä on noin hyvä perhe. :) Joku vois sanoa että hyvä tukiverkosto, mutta mun mielestä pitää sanoa perhe :D

Asiasta moottorisahaan, mun rakkoasiat etenee, mulle tuli just tänään aika urologille siihen hoitokokeiluun, sellanen ku PTNS hoito, eli säärihermon sähköstimulaatiohoito. Huh, vähä alkoi jännittää, koska sähkö. Ja tuon ajanvarauslapun mukaan hoitokertoja on 6 kpl. Oikeesti, hermostuttaa ihan sikana :D Se on hitto vie SÄHKÖÄ :D Pitäskö tässä ottaa hehkulamppu käteen ja kattoa syttyykö se ku mua sähkötetään? :D Jännityksellä siis odotan sitä :D Nyt mua kuitenkin kutsuu taas peti, migreeni on taas kerran vierailulla, eli nukkumaan. :)