Anteeksi kauheasti kun oon ollu niin pitkään ihan hiljaa! Toisaalta ei oo ollu paljoa kerrottavaa, toisaalta taas kerrottavaa on niin paljon etten tiedä mistä alpottaisin. Siis tällä hetkellä tilanne on se että yritän ihan tosissani pitää kaikki langat käsissä ja pysyä itte kasassa. :D
Tällä hetkellä käyn melkosta vääntöä neurologin kanssa mun lääkityksestä, ja alan olla melko varma että se neyro tekee kaikkensa hankaloittaakseen mun elämää. Eli niin, mulla on sen kanssa sukset ristissä nyt aika hyvin. Tän kuun loppupuolella on aika sairaalaan ja silloin saan jutella neuron kans naamatusten pitkästä aikaa, ja voi pojat voitte uskoa että käytän sen vastaanottoajan hyödyksi. Puheilmessa käydyt keskustelut neuron kanssa on ollu ihan tyhjää... Se ei ees tunnu haluavan tarjota ratkaisuja tai apua mun tilanteeseen ja välillä tuntuu että se jopa valehtelee mulle. Väittää mm. että ei oo sellasta kipulääkettä joka olis pitempiaikaisessa käytössä turvallinen. Tämän väitteen todenperäisyyttä epäilen. Siis tottakai tajuan että jotkin lääkkeet on jopa vaarallisia pitkäaikaisessa käytössä mutta haloo... En tarvitsisi edes pitkäaikaiseen käyttöön mitään vaan kohtaustyyppisiin iskukipuihin helpotusta, eli vain silloin tällöin käytettävän lääkkeen. Niin ja tuntuu että neuro epäilee mun sanojani... On kamalaa käydä sellasella neurolla, joka ei tunnu uskovan sua. Käynnin jälkeen fiilis on aina kamala ja tyhjä.
Että tällästä... Kirjoittelen enmmän sitten kun asiat alkaa ratketa ja saan kasattua itteni ja asiani edes jotenkin nippuun. Nyt kaikki on vaan levällään. Mutta kyllä tää tästä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti