Jep, eilen viimeksi kävin sairaalas, ylävatsan ultras ku neurologi niin päätti. No, kaikki oli niin hyvin ku vaan olla ja voi.Ens viikolla vielä pitäis jaksaa, ja sit loppuu kauhee ravaaminen, vaan kerran kuukaudes enää pitää sairaalas käydä ens viikon jälkeen. Ja ne käynnit on ihan jees, sitä säärihermon sähköhoitoa. En oo vieläkään saanu kaikkia lankoja omiin käsiini mutta kyllä nyt jo paremmin menee.
Migreenistä tosin on tullu iso riesa ja riippakivi, lähes joka ainut päivä viimeisen parin viikon aikana on tullu vähintään se yks aura... Jotenkin vain alan turtua koko migreeniin. Kohtaukset alkaa olla jo ihan arkipäivää, en noteeraa niitä enää juuri kuinkaan. Lähinnä tuumaan vaan mielessäni että jahas, taas mennään, otan täsmälääkkeen lähimmästä paikasta, koska oon ripotellu niitä pitkin kämppää aina käden ulottuville, ja sitte suunnistan muutamaksi tunniksi pimeeyteen makaamaan. Mut uskokaa tai älkää, olin tosissani tuon täsmälääkkeiden kylvämisen kanssa :D Mulla on ihan oikeasti täsmälääkkeitä säilöttynä vähä joka paikkaan, aina 2 tablettia per paikka. Se lääke pitää olla saatavilla juts heti sillä sekunnilla kun näen ekan vilauksen aurasta. Eli nyt mulla on niitä aika laajasti, näin:
- 2 tablettia purkissa tietokoneen vieressä
- 2 tablettia omassa lompakossa
- 2 tablettia miehen lompakossa
- 2 tablettia kännykän suokakotelon taskussa
- 2 tablettia yöpöydän laatikossa
- 2 tablettia autossa
Niin ja tottakai lääkelaatikossa on täsmälääkkeitä ettei ne lopu. Siis joo, teitä monia taitaa nyt vähän huvittaa ja naurattaa mun lääkkeiden kylvä ja luulette mua höppänäksi tai vainoharhaiseksi, MUTTA, koittakaas ite elää sellasen migreenin kans, joka ei todellakaan kato aikaa tai paikkaa vaan saattaa millä sekunnilla tahansa alkaa, ilman mitään syytä, ihan milloin vaan, ja tarkoitan tuota. Se voi tulla sun nukkuessa, lukiessa, urheillessa... Ihan milloin vaan. Ja se lääke on sellainen joka on otettava välittömästi ensioireiden tullessa, muuten se ei toimi ja helvetti on irti. Ja siks toisekseen, mulla on nykyään n. 20 kohtausta kuukaudessa, joten... Joko alatte käsittää miks oon kylväny lääkkeitäni mielipuolisesti ympäri kämppää? Toivottavasti.
Ehkä tosin nyt ajattelette että valehtelen? Ettei tollanen määrä migreenikohtauksia voi olla totta? En valehtele ja tuo on totta, tää on ihan todellista, yhtä todellista ku se että sä nyt luet tätä tekstiä. Tai sitten te toivoisitte että tämä ei oo totta? Että kenenkään ei pitäisi kärsiä näin? Noh... Sori nyt mutta pakko se on sanoa, tämä on sitä raakaa ja raadollista todellisuutta. Jotkut pääsee elämässä vähemmällä, jotku saa enemmän, minä sain enemmän, oon oikee diagnoosi roskis, mutta tiedättekös... En vaihtaisi päivääkään elämästäni pois. :) En sitä kun sain lapsena vuorokauden mittasen migreenikohtauksen joka vai mut sairaalaan asti, en päivää kun sain Ms-diagnoosini, kolmoishermosärkyni tai pahat rakkovaivani. Nuo kamalatkin päivät kuuluu elämään, ja yhdessä hyvien päivien kanssa ne muodostaa musta mut. Ilman tuota kaikkea en olise se ihminen joka nyt oon, olisin irrallinen. Nyt oon kokonainen, täysin oma itseni, ja rakastan itseäni juuri tälläisenä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti