maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sairaalaa, sairaalaa ja sairaalaa

Tälle kuulle ei paljon muuta tunnu mahtuvankaan ku sairaalakäyntejä. No ei niitä oo ku neljä mutta silti, ja tottakai kaikki on eri päivinä. Pyh, olisivat voineet edes osan ajoista laittaa samalle päivälle, koska ykskin aika on niin turhauttava, tlävatsan uktraäänitutkimus... Sen takia pitää mennä sairaalaan asti. Huomenna on rakon sähkö, sinne meen mielelläni, loppukuusta on neurologin ja urologin ajat. Neurologin aika lähinnä suututtaa, se neuro ei tunnu välittävän tippaakaan mun asioistani ja muutenkin oon vähän sukset ristissä sen kanssa. Ja tällä kertaa se saa kyllä luvan perehtyä mun migreeniin uudestaan, koska kohtauksia tulee vieläkin todella usein. Nytkin on, mutta särky on hyvin pieni joten oon sentään edes osittain toimintakykyinen. Kyllä tähän pitää joku pätevämpi lääkitys saada. Siis täsmälääkkeet toimii ku unelma, niistä en luovu, mutta estolääkitys on yhtä tyhjän kanssa, ei siitä tunnu olevan mitään apua. E-pilleritkin vaihdettiin vuosi sitten ihan sen takia että auralliseen migreeniin ei saa syödä yhdistelmäpillereitä, joten e-pillerit muuttui minipillereiksi. Aluksi toki migreeni vähentyi mutta vain hetkeksi ja sitte se villaantui uudelleen. Tuntuu siltä että migreenit on nykyään uudet kuukautiset, ihan se takia että minipillereiden aloituksen jälkeen kuukauden päästä tuli menkat, mutta sen jälkeen ne on jääny kokonaan pois, ei oo näkyny ollenkaan, ei ees vilaukselta. Onhan se kyllä hienoa :D En toisaalta yhtään kaipaa kuukautisia, mutta sitte taas olis kyllä kiva nähdä onko ne vielä olemassa, tietäis ainakin että kroppa toimis niinku pitää.

Sitte mulla on se urologin aika. Sitä odotan melkoisella jännityksellä, koska mulla ei oo hajuakaan kuka mun urologi nykyään on... En sitten yhtään tykkää ku lääkärit vaihtuu. Siis mulla oli aluksi nainen urologina, se oli mukava ja sen työnä oon käyny muistaakseni viis kertaa. Mutta sitte yhdellä kerralla se oliki häipänny. Siis menin ihan normaalisti uron pollille, ja ihmettelin jo vastaanottotiskillä että miks mut ohjattiin eri huoneen taakse odottelemman ku yleensä. No toki aattelin ensin fiksusti että ehkä mun urologi on vaan vaihtanu huonetta. No ei ollu. Hoitaja tuli kutsumaan mut sisälle, ja tuolilla istui joku ihan muu ku nainen. Siinä istui mies. No tervehdin häntä tottakai ja kysyin sitte että middäd mun oma urologi on? Onko hän mahdollisesti saikulla tai lomalla. No ei kuulemma, vaan tämä mies kertoi että juu, se nainen on lähteny tampereelle töihin. Just, olipas kiva ylläri. tämä mieskin oli mukava ja ajattelin että eipä tässä mitään, olkoon sit uus urologi mulla. No ei se mieskään sitte piru vie pysyny sairaalassa! En muista minkä asian vuoksi soitin joskus vajaa vuosi sitte uron polille ja kysyin että olisko mahdollista saada soittoaika tälle mun uudelle urologille. Ei ollu, hoitaja kertoi että tämmä mies ei oo enää heillä töissä! No siinä minä sitte sönkötin asiaani huuli pyöreenä ja sain puhua samantien jonku toisen urologin kanssa. Eli kaks urologia on jo häipänny johonki hornantuuttiin, ja nyt mulla ei oo minkään valtakunnan tietoa kuka mulla nyt sit on urologina ku sinne meen tässä kuussa... Taas uus lääkäri jonka kans pitää käydä kaikki samat vanhat asiat läpi. Toivottavasti tämä tuleva urologi nyt sitte on vähä pysyvämpää sorttia, en kyllä jaksa enää lääkärinvaihtoja.

Tällästä tänään, vieläkin on kaikki melkosta hässäkkää mutta pikkuhiljaa asiat alkaa selvitä ja saan taas langat omiin käsiini. Ellei sitten neurologi sekaa asioita entisestään, sillä tuntuu olevan sellainen taito.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti