Vanha kirkko oli upea. Sielä kului aikaa ihan huomaamatta, se oli niin hieno, mut omalla tavallaan jopa hiukan kamala. Kirkon penkit nimittäin kertoi omaa karua tarinaansa siitä, miten eriarvoisia ihmiset olivat KIRKOSSA! Ei kirkossa pitäisi olla erottelua, mutta sielä oli. Eniten kirkon keskiosassa toki oli näitä ns. "tavallisten ihmisten kastiin" kuuluvien ihmisten penkkejä, eli niissä istui ne jotka ei ollu koyhiä eikä rikkaita ihmisiä, Kirkon etuosassa taas oli ihan erilaiset penkit, toisinpäin olevat ja paljon isommat istumatilaltaan, ja oli hyvin helppo päätellä että niissä istuivat sitten nämä "rikkaan kastin" ihmiset. Tilaa oli vaikka muille jaksaa, kun nämä entisaikojen rikkaat ilmeisesti veivät kahden ihmisen tilan. Ihan kirkon takaosassa taas oli piikojen ja renkien penkit, jotka oli melko selkeästi erotettu muista penkkiriveistä, näki hyvin että piian ja rengit haluttiin pitää takana, vähän kuin piilossa, eiväthän he olleet vanhaan aikaan edes ihmisiä ilmeisesti, vaan hyvin ala-arvoisia. Hätkähdyttävää oli myös nähdä kalsi ihan erillistä paikkaa, johon mahtui vain yksi ihminen per paikka, toisessa pikku "istumalokerossa" oli pieni penkki, toisessa ei, eli sielä seisottiin. Nämä paikat olivat todennäköisesti niille joiden piti hävetä, esim kylän juopot tai muuten vain kastiin kuulumattomat "iljetykset", koska ennen muinoin kirkkoon oli pakko mennä, se oli jokaisen velvollisuus ja tiedän että aikoinaan esim niitä juoppuja on tuotu kirkkoon omaan erilliseen lokeroonsa seisomaan ja kuuntelemaan saarnaa sekä häpeämään, ja häpeää nyt taatusti oli suuri kun joutui seisoa omassa erillisessä boksissa kaiken kansan nähtävillä. Kenellekään ei siis jäänyt epäselväksi millainen ihminen oli kyseessä. Kirkossa oli myös pieni "yläkerta" jossa oli tavallisia kirkon penkkkejä, mutta sieltä ei nähnyt edes vilausta alttarista. Kummallista.
Kaupungilla oli ihana kiertää :D Oli vain todella outoa kävellä kaduilla, joilla ihmisten kotien ikkunat olivat niin alhaalla että ihmisten koteihin näki leikiten ja kurkottamatta sisälle, mutta piti myös varoa :D Jos jollain oli ikkuna auki, saattoi helposti lyödä päänsä avonaiseen ikkunaan, nin alhaalla ne oli. Enpä oo ennen joutunut väistämään ikkunaa :D Talot oli ihania, niin isoja, vanhanaikaisia ja suuria, ei enää nykyään oo toivoakaan päästä asumaan sellasenen rakennukseen joita eilen äidin kanssa nähtiin. Käytiin istuskelemassa rannallakin ja huomas hyvin että ollaan tosi lähellä merta, tuuli oli ihanan viileä ja siinä oli selkeä meren tuoksi, se oli ihana! Paljon raikkaampi tuuli kuin täälä sisämaassa jossa ilma seisoo vaikka tuulee. Rannalla nähtiin lauma valkoposkihanhia, niitä intaannuin kuvaamaan ja pääsin lähellekkin, parin metrin etäisyydeltä sain räpsiä kuvia. Olisin varmasti päässy lähemmäskin, mutta sit rannalle tuli koira ja hanhet otti äkkilähdön, harmi, ne oli ihania. Museokin me bongattiin :D Se oli upea, rakennukset oli täynnä oikein vanhaa tavaraa, mm. puisia kenkä"muotteja", pärekoreja, voivakkoja, peittaustynnyreitä, vanhoja kunnon puutynnyreitä, reki, ihana pikkuruinen kelkka, voikirnu, kaikkea mitä vain kuvitella saattaa. Käväistiin myös museon kahvilassa ja voi taivas millaisia aarteita sielä oli! Kaikkein suloisin oli ihan pikkiriikkinen sänky :D Siitä on kyllä kuva tuossa alla.
Kaikenkaikkiaan päivä oli aivan mahtava :D Edes niiltä hanhilta en saanu turpaani vaikka olin niin lähellä. Kuvat nyt näyttää siltä että olisin ollu hyvinki kaukana, mutta totuus on toinen, yksikin hanhi kävi niin lähellä että jos olisin ojentanu käden, olisin voinu koskea sitä hanhea. :D Kristiinaan pitää päästä ehdottomasti uudelleen! Ihanan kiireetön paikka, torillakin saatiin nauttia ihan kaikes rauhas jäätelöistä :D En voi edes sanoin kuvailla miten ihana reissu oli joten päätelkää itse kun luette tätä :D Enemmänkin olis kerrottavaa mutta sen jätän toiseen kertaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti