Sellanen Juhannus ^^

Huppista, viime kirjotuksesta on hiukkasen aikaa, mutta käytän nyt syynä sitä että:
A) Olin kuntoutuksessa
B) Kuntoutuksen jälkeen piti palautua, koska iski vallaton fatiikki
C) Oltiin miehen kanssa juhannus nummirockissa josta kotiuduttiin tänään

Joo siis kuntoutus meni ihan loistavasti, sain hirveesti neuvoja ja apua taas vaikka ja mihin. Ens vuodeksi haen kuntoutusta taas maskuun, muualle en enää halua mennä. Maskussa asiantuntemus on ihan omaa luokkaansa (huippuluokkaa siis) ja sielä on mukava olla koska on omaa rauhaa ja hiljaisia iltoja. Joo jokainen voi siis tottakai päättää haluaako viettää iltansa itsekseen vai muiden kanssa, mutta itse tykkään olla paljonkin yksikseni ja istua lukemassa, se rentouttaa. Monesti olin lukemassa sellasessa paikassa ku viherterapia tila, se oli siis iso huone, tai sali tai joku sellanen iso ja avara tila, jossa oli mm. kirjastonurkka, biljardi, keinutuoli, ihania nojatuoleja, kuntoutukseen käytettäviä polkulaitteita yms, ja sieltä mut löysi useimmiten lukemasta :) Että sellasta, ihanaa oli. :)

Ja tänään siis kotiuduttiin Nummirockista :D Keskiviikkona sinne mentiin, tänään tultiin, eli sellaset 5 päivää leirielämää, oli ihan älyttömän hauskaa! Toki mä väsyin ihan hirveesti, yöt jäi lyhyiksi, käveltyä tuli ihan turhan paljon ja muutenkin rasitin itseäni kyllä kohtuuttoman paljon mutta ei voi mitään :D :D :D  Oli se melkoista rajojen kokeilua kyllä, mut toisaalta oli kyllä kivakin "hiukan" haastaa itseään ja nähdä mihin kykenee. Juujuujuu, se oli typerää ja tiedän vallan hyvin että seuraavat päivät kärsin siitä. Koska nyt kun kotiin päästiin, arki alkaa ja elo tasaantuu niin kroppa alkaa muistuttaa siitä että mitä tuli tehtyä :D Tässä vaiheessa oon ihan pirun ilonen siitä että oon absolutisti, en edes halua arvailla mitä alkoholi mun kropalle aiheuttais, edes se pieni määrä. Jos ottaa huomioon mun lääkemäärät niin oon ite melkosen varma että hyvinkin saattais lentää lusikka nurkkaan jos alkoa ottaisin edes kulauksen. En tiedä, en oo lääkäri, mut tollasta vähän pelkään. Ja hei, mä sain nauttia joka ainut aamu siitä miten olin ihan ilman krapulaa ja ympärillä oli satoja krapulaisia :D Jo pelkästään omas leiris istuminen (siis meidän leiriin kuului reippaan 10 ihmistä) ja kaikkien muiden krapulan tuijottaminen sai mut ihan pikkiriikkisen vahingoniloiseksi :D Kyllä, olin todellakin ainoa meidän leiris joka oli selvinpäin koko ajan. :P Hyi mua. :D Mut ihan tosi! Muut roikottaa päätään, oksentelee, näyttää haudasta nousseelta ja tekee jonkin asteista välikuolemaa! On sellasta nyt melkosen kiva tuijottaa välillä, koska osa ressukoista vielä myöntää että "Ohhoh, tuli vedettyä liikaa eilen" :D Väkisinki hymyilyttää ja tekis mieli mennä viereen istumaan ja sanoa että no onkos hyvä olo, ei sunkaa sua okseta? Ja toisinaan istui pikku piru olkapäällä, oli helkkarin vaikee nimittäin toisinaan vastustaa kiusausta alkaa hakata metallisen kaffipannun pohjaa isolla metallisella telttakepillä tai paukuttaa puukalikoilla saavin pohjaa :D Mut sain oltua kiltisti. Nyt painun nukkumaan, huomenna on vuorossa sairaala ;D Sähköä taas elämään.