Luojan tähden mikä reissu. Eli siis joo, näköhermon tulehdushan se oli mutta voiton puolella ollaan, silmän osalta siis. Mutta muuten... No, oon aika perhanan romuna. Siis uskomattoman raskas sairaalareissu, ei viimeksi näin raskasta ollu. Sain siis kolmen päivän kortisonitipan siihen tulehdukseen, kyllä se auttoi, hyvinkin, mutta haittavaikutukset puskee aika lujaa päälle, näytän ihan raskaana olevalta naiselta, turposin nimittäin ihan hirvittävän isoksi, Niin ja sokeriarvot pamahti taivaisiin, perjantaina menin sairaalaan ja illala sitte ekan tiputuksen jäljiltä sokeriarvo oli 16. No, ensimmäistä kertaa mun elämäni aikana sokerit oli noin korkealla. Onneksi arvot saatiin laskemaan insuliinilla, sain siis kaikkina kolmena päivänä insuliinia, sunnuntaina sokerit oli jo laskenu hyvin, paastoarvo oli 7 ja tipan aikana se nousi vain yhden pykälän, eikä sen ylemmäs enää noussu.
Oon ihan hirveän pahoillani jos mun tekstini on hankalaa luettavaa, pää on ihan sekasi enkä osaa ajatella kovin selkeästi. Jos mulla ei olis ms tautia, ja näköhermon tulehdus olis siis ollu vaan ihan satunnainen ja harmiton tulehdus ilman mäsää, olisin jättäny tipan väliin ja antanu silmän parantua omia aikojaan. Mua oksettaa, päässä pyörii ihan hitosti, kurkku on ihan älyttömän kipeä, turpoamisesta jo kerroinkin, nukkuminen on vähä niin ja näin ja muutenkin tuntuu siltä että en oikein oo koko aikaa läsnä. Miten sen ny paremmin selittäis... Hmm... Tuntuu siis siltä että välillä oon kyllä hyvinkin läsnä tässä todellisuudessa, eli siis tiedän mitä teen, missä oon, miksi, yms. Mutta sitten välillä taas tuntuu siltä että luisun johonkin toiseen paikkaan, mikään ei tunnu miltään, en oikein tajua mistään mitään enkä osaa ajatella ollenkaan järkevästi, ei vaan aivot raksuta ollenkaan, ja helppoihinkin kysymyksiin vastaaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Olo on siis kertakaikkisen hirveä... Joten lopetan suosiolla kirjoittamisen nyt tähän tältä erää, ja palaan asiaan jahka olo on vähän selväpäisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti