Siis hitto vie, en oo sit ehtiny lupauksesta huolimatta kirjoittaa ennen tätä :D Täälä on aika vaan vilahtanu ohi. Mua jo varoteltiin sitä että täälä olis hirveen tiukat aikataulut ja varauduin siihen että täällä saa mennä tukka putkella mutta pyh! Eihän täälä tuu ees ohjelman vaihtojen välillä kiire tai hiki. Kyllä Rokualla oli paljon tiukempaa. Kokonaisuudessaan tää viikko on ollut aivan mahtava! En oikeasti halua enää mihinkään muualle kuntoutukseen kuin tänne Maskuun. Hoitajat on mukavia, joka aamu ja ilta ne tulee käymään huoneessa ja monesti siinä välissäkin. Aamuisin hoitaja tulee aina toivottamaan huomenet, herättelee ja kysyy tarvitaanko apua esim. aamupesussa tai pukemisessa, ja kyllä, pukeutumisessa oon tarvinnu apua pari kertaa, päivällä hoitajat tulee katsomaan onko ketää huoneessa ja jos sattuu olemaan niin se kysyy että voiko hän auttaa jotenkin, iltaisin hoitajat tulee AINA tarkistamaan että onko huoneen asukit päässy sänkyyn asti vai tarvitaanko apua esim. iltapesussa, yövaatteisiin vaihdossa tai sänkyyn pääsemisessä.
Eniten apua koen saaneeni sosiaalityöntekijältä, neuropsykologilta ja fysioterapeutilta. Sosiaalityöntekijältä sain ihan valtavasti apua ja tietoa niistä eduista jotka mulle kuuluu ja joita mulla on mahdollisuus hakea, eli kotiin on lähdössä nippu papereita ja hakemuksia koskien omaishoitajuutta, henkilökohtaista avustajaa, invalupaa ja taksikorttia varten.
Neuropsykologi osas auttaa monella tapaa. Mullahan siis on vakava ongelma kuvamuistin kanssa, en vaan yksinkertaisesti kykene muistamaan näkemiäni asioita. Se hankaloittaa elämää, varsinkin jos oon just jossain uudessa paikassa ja pitäis oppia tuntemaan paikat kunnolla, Se ei onnistu jos mun vierellä ei kulje koko ajan joku joka puhuu ja esittelee tilat samalla kun mä katson niitä.Enhän mä muista ees lukemiani kirjoja, mut hei, ainaki voi lukea saman kirjan vaikka sata kertaa ja se on mulle aina ihan uus juttu :D Neuvot oli hauskoja mutta varmasti toimivia, yksinkertaisesti mun on siis alettava puhua itsekseni, eli aina kun teen jotain itselleni uutta niin mun on puhuttava samalla ääneen itselleni siitä mitä parhaillaan teen ja näen. Ja toinen neuvo oli ostaa muistipeli. Joo tedän, kuulostaa ehkä ihan naurettavalta mutta miettikääs tosissanne, se on toimiva keino jolla kuvamuistia voi helposti parantaa.
Fyssari mulla on aivan mahtava! Siis jo ekana päivänä hän selitti mikä mua vaivaa, kun kerroin että jo monen vuoden ajan oon kärsiny pirun oudosta oireesta, joka siis ei oo mitenkään vaarallinen tai paha vaan ärsyttävä, eli aina, siis ihan aina kun lasken pään alas, en siis kumarra vaan lasken leuan rintaan, mun koko kehon vasemman puolen läpi aina jalkapohjaan saakka sinkoaa outo sähköiskumainen ja turruttava tunne, joka loppuu siis heti kun suoristan pään. Tämä fyssari sanoi ku suoraa apteekin hyllyltä mistä on kyse. Eli kyseessä on L. Hermitten oire, joka monesti liittyy ms tautiin. Ja muutenkin, oon saanu joka päivä fyssarilta neuvoja ja ohjeita kotiliikkumiseen, vain mulle tehdyt ohjeet mun tarpeisiin, ja jos on sattunut niin että mulla onkin ollut vähä huonompi päivä, eli kipupäivä, silloin mun ei tarvinnut tehdä mitään, vaan makasin tunnin fyssarin hoitopöydällä ja fyssari venytti mun jalkoja, käsiä, niskaa yms. Eli tunti kului lihaskipujen lievittämiseen.
Että muun muassa tällästä täällä on ollu, huomenna olis jo kotiinlähtö ja voin sanoa että voisin ihan hyvin jäädä tänne vielä vaikka viikoksi :D Mutta kyllä kotiin paluu tuntu silti paremmalta vaihtoehdolta niin kivaa kun täälä on ollutkin. Ai että, huomenna on lauantai ja herätyskuulutus tulee tuntia myöhemmin ku normaalisti eli vasta 8.15 :D Saa nukkua :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti