Juup, en oo jaksanu edes ajatella kirjoittamista. Siis voi luojan tähden ku voi flunssa kestää kauan, vieläki tuntuu että yskin sieluani pihalle ja jos ei pian ala helpottaa niin kusessa ollaan. Huomenna olis vielä oikein ihanasti fyssarille aika, mut pakko sinnekki on jo mennä, en oo hetkeen pystyny sielä käymään. Todennäkösesti huomenna tehdään vaan kuntoutussuunnitelma ja saan kotijumppaa varten ohjeet. En taitais muuta jaksaakkaan. Niin ja ehkä loput apuvälineet olis tullu :D Oon niin tyytyväinen niihin apuvälineisiin joita jo sain, suihkutuoli, pystykahvainen keittiöveitsi ja pystykahvainen juustohöylä, tosi hyvä leikkuulauta jossa on imukupit pohjas, piikit johon leikattavan ruuan saa kiinni ja sit siinä oli vielä puristinki isommille leikattaville. Niin ja sit tuli monikäyttönen avaaja purkeille, kansille, korkeille, no sillä saa auki mitä vaan, sanotaanko näin, ja sit tuli vielä tarttumapihdit, eipähän tarvi enää väkisin yrittää kyykkiä jos pudotan jotain ja sukatki saa näppärästi jalkaan ja pois jos ei meinaa omin käsin onnistua.
Torstaina olis taas eessä sähköhoito oosa 2, mut ihan hyvin mielin oon menossa, ei se sattunu. Toki toivon että tälläkertaa ei mee yli tuntia hermon löytämiseen :D :D Mä vieläki toivon koko sydämestäni että se hoito alkais auttaa, se olis kuitenki niin helppo hoito, ei tarvis ainakaa enää yhtään lisää lääkkeitä napsia, en halua enempää nappeja, niitä on jo ihan riittävästi, liikaaki jos multa kysytään, mutta multahan ei kysytä ku kroppa pistää hanttiin. Tiedän hyvin että en pärjäis ilman lääkkeitäni, en voi mitään niistä tiputtaa pois, kokeiltu on ja huonoin tuloksin, tosi huonoin.
Tiedättekös, joskus sitä alkaa miettiä että minkälaista elämä olis jos olis terve, normaali? Kamalaahan se on myöntää mutta mulla ei oo minkäänlaista muistikuvaa siitä millaista on olla normaali. Mutta koska en muista sitä, en kaipaa sitä, välillä vaan mietin sitä, mutten silti kaipaa. Ja sit minkälaista olis olla terve? Miten mun elämä muuttui? Järkyttyisinkö siitä kun kokisin taas miten ihmisen terve kroppa toimii? Varmasti, koska sitte tajuaisin hemmetin hyvin mitä kaikkea sairaus multa on vieny, kykyjä, toimintatapoja yms. Mutta toisaalta sit taas sekään ei haittaa, koska en muista sitäkää minkälaista on olla terve, eli en kaipaa sitäkään. Tiedän kyllä että sairaus on syöny mua jo aika hyvin, mutta kaikkeen sopeutuu, jos vaan haluaa :) Mulla ei oo ainakaa mitää syytä olla katkera tai surullinen tälle sairaudelle, ei oo syytä. Tästä ei voi ketää syyttää, koska kuka tahansa voi Ms tautiin sairastua, se ei oo kenenkää syy. Eikä tämä oo maailmanlopu kunhan vaan jaksaa puskea eteenpäin.
Nyt mä vetäydyn sänkyyn peiton alle, oon nukkunu jo hetken, mutta sitte aloin yskiä enkä saanu unta, niin tulin tänne kirjottelemaan. Toivottavasti nyt saan nukkua loppuyön rauhas ilman yskimistä. Haluan vielä kuitenki pitää keuhkoni sisälläni, enkä yskiä niitä ulos :D
Hyvää yötä kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti