Mitäs muuta...? Niin, juhannus! :D Se meni perinteiseen tapaan Nummirockissa! Yksinkertaisesti ihan mahtava reissu! Yks mukavimmista asioista oli se, että tänä vuonna me pistettiin oma leiri pystyyn, ei menty tuttujen kanssa, vaan perustettiin ihan oma leiri kahdestaan Juhan kanssa. Saatiin itseasiassa ihan hemmetin hyvä paikka leirille, aidan vierestä, ja sen aidan takana ei ollu mitään muuta ku peltoa. Oli huomattavasti rauhallisempaa kun ei jokapuolella ollut joku muu leiri, vain meidän molemmilla puolilla oli leirejä aidan vieressä, ja leirin vieressä kulki vielä tiekin, eli kahdella suunnalla ei ollu leirejä ollenkaan heti vieressä. Sen ohi kulkevan pikkutien vieressä oli sitäpaitsi mukava olla, kun paljon nummikansaa kulki koko ajan ohi ja pyssähtyi tosi usein meidän leiriin juttelemaan. Se tuola nummessa onkin ihan huippua, voi puhua ihan kenelle tahansa, umpituntemattomillekkin, koska samaa kansaa ollaan ja musiikkimaku yhdistää. Eli paljon tuli tavattua uusia ihmisiä, ja se oli hauskaa. Harmi kyllä säät ei oikein suosinu reissua, torstaina mentiin, silloin oli todella kylmä päivä, ja yö oli vielä kylmempi, lämpömittari kävi nollassa, eli kylmä oli, mutta onneksi meillä oli aina nuotio iskussa, sai lämmitellä. Perjantai oli sään puolesta hieno päivä, vasta myöhään illalla alkoi sataa. Päivällä paistoi aurinko, ja oli tosi hyvä sää käydä keikoilla. Lauantai sitten meni sään puolesta lyttyyn, satoi aamusta asti, eli ei oikein huvittanu lähteä keikoille, mutta se ei haitannu, koska leirissä riitti sateesta huolimatta menoa ja tekemistä. Koska lauantai oli sadepäivä, ja sää kylmeni tosi paljon iltaa kohden, me mentiin jo aikaisin nukkumaan Juhan kanssa, ja sunnuntaina herättiinkin sit tosi aikaisin, ennen puolta seitsemää aamulla :D Mutta se ei itseasiassa haitannu, molemmat heräs pirteinä, ja kun teltasta ulos katottiin, niin ei satanu enää, ainakaan just sillä hetkellä, joten päätettiin että nyt on hyvä rako laittaa leiri kasaan ja lähteä kotia kohti. Ei siinä kauaa nokka tuhissu kun leiri oli purettu, meillä sujuu yhteistyö niin saumattomasti ja ihan ilman kitkaa. Kotiin kun päästii, purettiin tavarat samantien ja pyykit meni pesuun heti, ei niitä tavaroita viitsiny jättää makaamaan ja odottamaan että josko joku ne joskus sais paikoilleen.
Kotona oli kovin hiljaista, Sakura kun oli vielä hoidossa. Tänä vuonna Sakura meni ihan uuteen paikkaan hoitoon, tässä meidän lähellä on hoitola, joten päätettiin kokeilla sitä. Herramunjee kun multa pääsi iso itku kun piti Sakura sinne jättää. Sakura itse oli oikein tyytyväisen oloinen ja jäi sinne kiltisti, mutta mule se oli vaikeampi paikka, oon niin loputtoman kiintyny Sakuraan. Ai että se ihana hetki kun nähtiin Sakura taas! Sakura oli ihan onnesta soikeana ja pyöri ympäriinsä häntä vispaten <3 Se oli ihana hetki. Muutenkin Sakuran hoitolassa olo oli kuulemma sujunut oikein hyvin, neiti oli ollu oikein kiltisti (yllätys) ja ollu heti kaveria sen hoitolan omistajan kanssa (yllätys yllätys) ja oli jopa suostunu syömään hoitolassa olon aikana. Se oli oikeastaan ihme, koska me oltiin Juhan kanssa ihan varmoja että Sakura menee mielenosoituksellisesti paastolle kun me ollaan poissa, mutta ei vaan menny. Hyvä niin, tietääpä että Sakura ei oo stressannu hoidossa oloa kun kerta ruoka oli masitunu. Ekana hoitopäivänä tosin stressiä oli ilmeisesti ollut aika lailla, koska kun me Sakura haettiin, siitä lähti tuhottoman paljon karvaa, mutta karvanlähtö loppui kotona parissa päivässä. Kotiin kun päästiin, Sakura ei hetkeksikään päästäny meitä silmistään, ja jos se ei meitä nähny, alkoi kova ininä ja vinkuminen. Ressukka <3 Mut nopeasti Sakura rauhoittui kun hoksas että ei me mihinkään olla enää menossa.
Nyt kaikki voimat on sitte menny palautumiseen. Tänä vuonna nummessa hoksas, että sairaus on viime vuoteen verrattuna edenny, reissu oli nimittäin tällä kertaa paljon raskaampi. Palautuminen on ollut nyt ihan hirveän hidasta, ja vaikka kotiin tulosta on jo yli viikko, ei vieläkään oo kroppa ok, ja nukkuisin hyvin mielelläni vaikka viikon putkeen, fatiikin oireita on pukannu, ja muutenkin kroppa tuntuu olevan kuin unessa, raajat nukkuu, pääkoppa nukkuu, koko kroppa nukkuu, oon ehkä hereillä, mutta kroppa ei. Kivut ei onneksi hirveästi lisääntyny, muta kyllä niitäkin on. No, hitaasti mutta varmasti tästä palaudutaan, pitää vain ottaa sitä omaa aikaa ja levätä. :) Mukava kesän jatkoa! <3
