Joo hei vaan ja ei, en oo kirjottanu pitkään aikaan, Toivottavasti kukaan ei hirveästi oo suivaantunu kun ei ole tekstiä tullut. Yksinkertaisesti: Ei oo pystyny! Ei vaan oo, eikä syy oo se ettei mun kädet toimis vaan elämä yleensä, se on potkinu urakalla päähän, ei mua, vaan mulle hyvin läheistä ja rakasta ihmistä, perheenjäsentä, enempää en paljasta, se ei kuulu teille. Pointti on kuitenkin se että jotain sellasta on tapahtunut, joka on saanut pakan sekaisin pahan kerran ja kirjoittaminen tänne ei todellakaan oo ollu mun asialistani ykkösenä.
Kun tällästä tapahtuu, miettii aina ekana että miks TAAS meidän perhe? Onko jollakin helkutin tyypillä valta pommittaa kaikki paska meidän niskaan? Niin siis ellen ole jo kauan sitten kertonut, meidän perhe on hyvin erilainen family, kaikilla on joku enemmän tai vähemmän vakava sairaus, kaikilla meillä muksuilla on joku autoimmuunisairaus, liitännäissairauksia ja muuta, vanhemmatkaan ei oo sairauksilta säästyny. Sellanen infopaketti. Mutta siis asiaan, miten oikeasti tässä näin on käynyt että juuri meidän perhe on se "diagnoosiroskis"? Että kaikki tänne vaan, ei haittaa, niinkö? Välillä sitä väkisinkin miettii että mitä niin hemmetin pahaa me on tehty että näin käy? No ei... Ei me mitään pahaa olla tehty, mutta nyt asiat vaan on näin.
Silti... Kukaan meistä ei oo luovuttanut eikä luovuta, vaan jokainen puskee eteenpäin vaikka pää kainalossa ja viis veisaa sairauksistaan. Ja huumori, se on iso osa meidän perheen elämää, hulluksihan tässä tulis jos sitä ei olisi. Tosin, se on ihan omanlaista huumoria ja mä vähän luulen että jos ulkopuoliset kuulis sivusta jonkin meidän hienon huumorihetken, ne soittais valkotakkiset paikalle. :D Meillä kun saattaa lentää hyvinkin roisi läppä toistemme sairaksista. Ja hauskoja hetkiä syntyy myös välillä esim. lääkärikäynneillä, kun arvon tohtori kysäisee onko perheessä muita sairauksia sen oman lisäksi ja sitten päästelee tulemaan sen helkkarin pitkän listan sairauksista naama vakavana ja nauraa päälle. :D Kyllä siinä lääkäri kattoo pää vinos että hulluko tuo on :D Mutta ei nekään välttämättä ymmärrä juuri ollenkaan, miten sairaudet on meitä muokannu ja tiivistäny perheenä, ja että me voidaan tosiaan nauraa paskasesti toistemme oudoille oireille tai lasketella leikkiä niistä. Se on se yks kantava voima meillä. Koko perhe on hitsautunu yhteen tiiviiksi nipuksi jota ei saa revittyä rikki millään. Vaikka jokaisella meistä on eri sairaudet, jokainen meistä elää silti toistensa rinnalla koko ajan ja miettii, huolehtii, murehtii ja pohtii toistensa vointia ja jos sattuu tapahtumaan sairaudessa esim. muutoksia tai etenemistä, kaikki on koko ajan tietoisia siitä missä mennään ja mikä tilanne on. Meillä pystytään jo pelkästään toisen nenän asennosta päättelemään mikä on vointi minäkin päivänä. Sellanen perhe meillä, enkä oo tiiviimpää poppoota tavannu koskaan. Tällästä tällä kerralla, olen puhunut.
