Pääsiäinen!

Ai että, pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia :D Mä oon askarrellu vaikka ja mitä, koko ajan pulpahtaa uusia ideoita päähän. Lauantaina lähdetäänkin Juhan kanssa mun vanhempien luo ja mummulassakin tottakai käydään. Ja samalla reissulla näen taatusti maailman ihanimman pikku trullin, siskon tyttöni <3 En mä muista trulleista piittaa, eikä niitä oo ees moneen vuoteen näkyny juurikaan. Ja siitä oon vaan tyytyväinen, mulla on syyni olla avaamatta ovea ja se syy on aika nolo. Kerron sen ehkä joskus. :P Ja muutenkin, trullit ei oo enää monena vuotena panostanu koko touhuun. Ei enää pukeudut akunnolla noidiksi tai miksikään muuksikaan, ja kädessä on muutama rupinen pajunoksa jossa ei oo kissoja nimeksikään asti eikä koristeita senkään vertaa. Eihän sellasille virpojille edes huvita avata ovea? Toista se oli silloin ku mä olin mukula ja trullitteluiässä. Silloin puettiin tantut päälle, samoin essu, vaikka sitte äidiltä lainattu jos ei muuten, huivi päähän niinku noidalla, ja huulipunan kans maskeeraus sujui hyvin, sillä oli helppo sutia posket kirkuvan punaisiksi ja sitte vielä vaika jollakin mustalla kynällä mustia pisteitä poskiin ja poskipäihin. Sitte vaan kumpparit jalkaan, aidot ja oikeat ja ennenkaikkea omin käsin ja näyttävästi koristellut pajunoksat käteen, ja niissä piti olla kissoja kunnolla, ja kori kantoon. Sitte vaan menoksi :D Se oli hienoa aikaa se, ja voi jestas niitä karkkikasoja :D :D :D Muistan että joskus piti jopa välillä käydä kotona tyhjentämäs saalis kun kori oli tupaten täynnä, ja sitte vaan kierrosta jatkamaan. :D

Muistan muutenkin pääsiäiset ihanana aikana. Äiti auttoi aina mua ja pikkusiskoa tälläytymään trulleiksi ja lähetti matkaan :) Erityisen suurella lämmöllä mä muistan pääsiäisaamut. Muistan aina sen, että aina kun pääsiäisaamuna silmät sai auki, niin joko sängyllä tai yöpäydällä oli valtavan iso suklaamuna :D Tiedän kyllä ettei niitä mikään pupu sinne tuonu mutta en edes ajatellu sitä, koska jo pelkkä se suklaamunan löytäminen heti aamulla oli aivan ihanaa! Ja se oli aina se merkki pääsiäisestä ja siitä että kohta päästäisiin trullittelu kierrokselle <3 Kyöpelinvuori suklaamunia ei enää nykyään edes saa, eikä enää oo edes niin suuria suklaamunia. Se hiukan harmittaa, koska lapsesta asti se on ollu se pääsiäisen perinne. No, kinder munat  ei oneksi maailmasta lopu :D Ne on kans tosi hyviä mutta kun siinä Kyöpelinvuori munassa oli se oma ihan erityinen makunsa ja kuviointi. Ja se koko! Siis nykyään suurimpia taitaa olla My little Pony ja Muumi sulkaamunat mutta kun Kyöpelinvuori muna oli melkeen kaks kertaa noiden nykyisten kokoinen. No joka tapauksessa aiheeseen palaten pääsiäinen on ollu aina yks mun suosikeista. Yhdenkin pääsiäisen muistan oikein hyvin, oltiin perheen kanssa Ikaalisissa lomalla, ei otettu huoneetta hotellist avaan oltiin ihan kerrostalossa. Se oli kivaa ja paljon hotellihuonetta mukavampaa, Muistan että sielä sit jossain vaiheessa saatiin ettiä piilotettuja suklaamunia, en muista oltiinko me ennen sitä sit ulkona vai missä mut kämppään mentäessa saatiin alkaa metsästämään munia :D

Että tälläsiä muistoja mulla on pääsiäisestä, hyvin lämpöisiä, ja niitä muistoja tulee joka vuosi lisää. :) Laitan tähän vielä kuvan siitä Kyöpelinvuori munasta jos, nappasin kuvan netistä ja se olikin hankalaa koska kyseisestä munasta ei edes ollu paljoa kuvia. Hyvää pääsiäistä kaikille!!! <3

Hammaslääkärikäynti suoraan helvetistä

Jep jep, keskiviikkona käväisin kattomassa hammaslääkäriä. Ja reissu oli kaikkea muuta ku mukava. Siis hammaslääkäriä en syytä, en missään nimessä, se ei ollu mihinkään vaan hoiti työnsä hyvin. Hammaslääkäri vaan ei oo mulle oikee paikka, en jaksa enää pitää suutani auki. Okei, olin sielä kyllä yli 1,5 tuntia monttu auki mutta siitä viis, en jaksa olla suu auki ees puolta tuntia jos ei oo pakko, koska nykyään on olemassa muuan vaiva. Ekakski, kolmoishermosärky, se saattaa joskus näyttää kyntensä hammaslääkärissä, niiku nyt mun huonoksi onneksi kävi, ja sit mun leukanivelet, niissä on vikaa. loppujen lopuksi kävi niin, että alaleuka alkoi krampata jumalattoman kivun vuoksi ja sitte kuului naks, vasen leukanivel pamahti lukkoon ja koko alaleuka liukui viistoon oikealle eli mahdoin olla melkosen karu näky kun leuka on vääntyny virheasentoon. Ja se pirun kolmoishermosärky, ei sitte riittäny että nivel pamahti, vaan piti senkin kivun tulla sekaamaan solppaa. En jukolauta muista koska muhun viimeksi olis tullu noin kipeää. Kolmoishermosärky itessään on jo yks helvetti niin lisääppä ny siihen paukahtanu leukanivel ja virheasento. Että kiitos ja hei vaan, siinä meni se päivä pilalle ja vielä seuraavakin.

No, hammaslääkäri sai kuitenkin työnsä tehtyä nopeesti, ja sitte se hoitsun kanssa jeesi mua saamaan leukani takas sinne minne se kuuluu, koska oikeasti, miettikää ny jos se olis vaan jätetty väärälle paikalle. Sitte olisin kävelly suu apposen auki ja leuka vääntyneenä menemään, olis sekin ollu näky... Kaikki odotushuoneen asiakkaat olis varmasti hävinny ku pieru saharaan ja saanu ikuisen hammaslääkärikammon mut nähtyään. Onneksi leuka liukuis helposti takaisin paikalleen, se kramppi sen oli lukkoon saanu joten ku kramppi hellittti niin leuka liukui nätisti paikalleen, toki hammaslääkäri piti mun leuasta kiinni ettei se liu'u niin nopiaa että hampaat kalahtais kohtuuttoman lujaa yhteen.

Että sellanen reissu. Mut silti hyvillä mielin meen taas ens kuussa hammaslääkäriin. Se keskiviikko vaan oli surkea käynnin osalta mutta jatkossa on tarkoitus ottaa apuvälineitä käyttöön hammaslääkäris sitä mukaa että mun suu saadaan pysymään auki ilman että mun sitä tarvii auki pitää. Keskiviikon oli ihan raato, väsytti kamalasti ja ajatus ei kulkenu yhtään, torstai sama juttu, olin koko päivän kuin sumussa ja sitte sekasi vielä kipulääkkeiden takia, en jaksanu reagoida oikein mihinkään. tänään on ollu jo helpompi päivä ja tuntuu että oon löytäny oikean balanssin kipulääkkeelle.

Ms on pysyny jotenkin rauhas, vaikka se kyllä hyvin yrittää terrorisoida mun painon pudotustani. :D
Nyt on onneksi viikonloppu, saan nukkua niin paljon ku haluan. Maanantaina olis taas vuorossa sairaala ja sielä rakon sähköhoitoa taas. Se on leppoosta kun ei se edes satu, korkeintaan kutittaa ja puoli tuntia saan istuskella ihan rauhas sängyllä neula nilkassa. No ei nyt varmaan kuulostanu kovin leppoosalta sellasen korviin joka ei tossa hoidossa oo ollu. Hyvää viikonloppua kaikille!

Mietin mietin mietin...

Jep, mietin asioita pää sauhuten. Mierin sitä Maskussa tehtyä käytyä juttelua siitä, että mulla on mahdollisuus saada henkilökohtainen avustaja. Aluksi se tuntui ihan mahtavalta ajatukselta, nyt kuitenkin jotenki oon ottanu takapakkia ajatuksen kanssa ja mietin todella mitä tekisin. Koska jos se päätös tulee myös täältä kotipaikkakunnalta positiivisena ja mulla on tosiaan mahis saada avustaja, niin mitä teen. Siis joo olishan se oikeesti ihanaa jos joku olis täälä mun apuna mutta sitten taas siinä on se mutta. Haluanko mä tänne edes vierasta ihmistä josta en tiedä yhtään mitään ja joka pahimmassa tapauksessa osoittautuu ihan toisenlaiseksi ihmiseksi mitä on haastattelussa antanu ymmärtää? Siis en mä nyt tietenkään ala heti tuomitsemaan tuntematta mutta on tosiasia että aina on olemas riskinsä.

Oon ihan pirun tyytyväinen että jos sitten kuitenkin päätän avustajan ottaa, niin saan kyllä parhaan mahdollisen kaverin haastattelemaan hakijoita, oman äitini nimittäin. <3 En vois kuvitellakkaa parempaa haastattelijaa :D

Muuten sujuu miten sujuu, vasen lonkka on taas tulehtunu, nyt tosi pahasti, ja hemmetin vaikea olla ja elää kun lonkka paskana. Ja tottakai se TAAS vaikuttaa rakkoon, se on ihan sekasi. Ihan mielenkiinnolla odotan kuinka huominen hammaslääkäri reissu sujuu ku koko ajan pissittää :D Surkee tilanne on se että lonkka-asiat junnaa paikallaan, mitää ei oikein tapahdu eli mun tehtävänä on vaam kestää tää ja ottaa rauhallisesti. Mäsä ei pysy rauhas millään kun jossain jyllää tulehdus, ja tunruu siltä että päässä heittää normaalia enemmän. En oikein pysty keskittymään mihinkään kunnolla, huomio herpaantuu ihan pienistäkin häiriöistä, riittää kun joku vaan haukottelee jossain lähellä niin se siitä keskittymisestä sitten. En ala tän lonkan kans kauaa tapella, burana tähän ei kunnolla auta ja osa kivusta on hermoperäistä niin taidanpa vetää tramalin kehiin pitkästä aikaa, se ainaki auttaa. Koska Oxanest piikkiä en halua enää ikina! XD Ties mietä pieniä vihreitä miehiä näkisin seuraavalla kerralla :D Viimeksi näin vaaleanpunaisia palloja. Joo, oxanest aiheutti vähä hallusinaatioita. Eikä se oikeesti ollu yhtään kivaa vaikka näin jälkeenpäin naurattaakin. Katotaan mitä viikko tuo tullessaan, tuskin mitään erikoista mutta katotaa, :)

Nyt lähti hiukset ^^

No ei ny sentään kaikki :D Puolet vain :) Sanotaan ny vaikka että naistenpäivän kunniaksi :) Parturis kävin leikkauttamas ja siitä sitte lähdin miehen kans Jalasjärvelle ja sielä sisko sit värjäs mun hiukset. :) Oli kyllä hyvä reissu ja oon pirun tyytyväinen lopputulokseen :D Eipä tarvi ainakaan enää kaivaa hiuksia persuuksesta :D Tässä ny vielä ennen ja jälkeen kuvat katseltavaksi :)

Edelleen flenssuttaa

Kyllä, edelleen niistän, tai no en niinkään niistä vaan köhin minkä ehdin. Ei sitte millää meinaa antaa yskä periksi, helpottanu toki on mutta silti se piru vielä sitkiästi pitää kiinni. No mutta asiaan, sain ne reumatestien tuokset ja kaikki oli niinku pitääkin, eli ei reumaa. En tosin edes uskonu että sellanen löytyis, mutta silti, oli huojentavaa saada varmistettu tieto siitä ettei reumaa ole.

Nyt lähinnä ärsyttää tää influenssan jättämä limaisuus ja köhiminen, oon joutunu perumaan kaikki menoni jo parin viikon ajan, ja sekös rassaa. En oo päässy edes jokaviikkoiseen jumppaan. Pahin oli se että rakon sähköhoidot jäi väliin ja siitäkös rakko tykkäs, EI, oireet alkoi palautua ja pikkuhiljaa rakon toiminta taantui aikaan ennen sähköjä. Onneksi ei tosin niin pahaksi taantunu ku kesällä kun tää koko rakkovaiva alkoi, mut silti ihan tarpeeksi, rakko alkoi tuntua pallolta ja hädäntunne riivaa taas,samoin spastisuuteen liittyvät krampit tekee välillä pirun kipeää. No tänään olin sähkössä mutta siinä nyt menee taas oma aikansa että se alkaa tehota, edellisestä kerrasta om kuitenkin reipas 5 viikkoa, vaikka 3 piti olla.

Muutenki parantuminen alkais olla mieluinen idea koska oon tekemäs melkosta muutosta itseni kanssa. Enenmpää en vielä kerro ku sen, että ensinnäki mun metrin pitunen tukka lyhenee aika reippaasti ja saa väriä taas pitkästä aikaa, mut muuta en vielä paljasta, näätte sit tulevaisuudes mitä oon saanu aikaan :D